Nekromantix & Basementones 13.05.2016 @Klubi

Nekromantix & Basementones 13.05.2016 @Klubi

Perjantain 13. päivän ilta Klubilla oli psychobillyn juhlaa. Tämä rockabillyn tylympi velipoika on musiikkilajina viime aikoina saavuttanut ehkäpä jopa enemmän suosiota Suomessa kuin alkuperäinen isoveli, fiftarimusiikki rockabilly. Punkista vaikutteita saanut musiikkityyli on rankempaa ja nopeampaa kuin rockabilly, joten sen suosiota metallimusiikkia fanittavassa rokkikansassa ei tarvitse ihmetellä.

Yhteistä molempien musiikkilajien kuuntelijoille on näyttävä pukeutuminen ja runsaat tukkalaitteet, mutta psychobillyn vannoutuneinta fanikuntaa värittävät (kirjaimellisesti!) tatuoinnit ja ei-niin-luonnollisen väriset hiuskuontalot. Myös pukeutuminen on rockabillyn kaltaista 50- ja 60-lukuista jäljittelevää, mutta vahvalla punk-vivahteella.

Basementones 13.05.2016 @KlubiIllan aloitti mainiosti paikallinen Basementones. Tampereella 2010 perustettu bändi on saavuttanut jonkinmoisen kansansuosion, ainakin jos jotain oli pääteltävissä keikalle löytäneiden katsojien bändipaidoista, joista tuntui yhtä suuri osa olevan Basementonesin kuin Nekromantixinkin.

Soiton alkaessa ei enää tarvinnut ihmetellä, mistä suosio johtuu: soitto soi hienosti ja kappaleissa oli rento tunnelma nopeasta tempostaan huolimatta. Yleisö oli mukana alusta alkaen tanssien, taputtaen ja laulaen mukana. Noin kolmevarttisen keikan jälkeen oli kuitenkin Basementonesin tehtävä tilaa Nekromantixille.

Tanskassa 1989 perustettu Nekromantix on kohtalaisen tuttu vieras Suomessakin, joskaan liian usein ei voi väittää bändin täällä käyneen. Nekromantixin voi lukea kuuluvan psychobilly-genren suuriin nimiin, vaikkei kaikkein vanhimpiin bändeihin lukeudukaan. Ja The Meteorsin vannoutuneimmat fanithan ovat sitä mieltä, että muut bändit eivät edes ole psychobillyä…
Loppuunmyydylle Klubille perjantai-iltana löytäneet eivät välittäneet edellä mainitusta, lienevätkö edes tienneet moisesta – he olivat tulleet katsomaan ja nauttimaan Nekromantixista.

Bändin visuaalinen ilme on yksinkertaisen pelkistetyn tyylikäs. Bändin perustaja ja ainoa alkuperäisjäsen Kim Nekroman on selvästikin kuullut legendaarisen basistivitsin ”Mitä eroa on kontrabassolla ja ruumisarkulla?” ja hommatessaan soitintaan päättänyt tarjota tähän kysymykseen visuaalisen ratkaisunsa, sillä soittimen muotoilu yhdistää nohevasti molemmat.

Nekromantix 13.05.2016 @KlubiVaikka visuaalinen puoli on tärkeää, vielä tärkeämpää on soitto ja se luonnistui paremmin kuin hyvin. Kim läpsytteli ruumisarkkupystybassollaan niin, että rumpali jäi melkein koputtelussaan kakkoseksi. Pystybasso-nimityskin on Kim Nekromanin soittimesta puhuttaessa hieman harhaanjohtava nimitys, sillä basson soittoasento oli vähintään puolet keikasta jokin muu kuin pysty. Ja kun jo rumpalin äsken ohimennen mainitsin, on mainittava myös kitaristi Francin, Kimin ja yleisön yhteinen, spontaani tervetulotoivotus ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvälle rumpali Adamille. Paikalla olleet tämän varmasti muistavat ja Adam todennäköisesti ainakin tulevaisuudessakin täällä vieraillessaan.

Keikka oli ohi hieman yli puolentoista tunnin jälkeen. Puolentoista tunnin, joka ei tuntunut lähellekään niin pitkältä, päin vastoin tuntui siltä, että nytkö jo ne lopettavat, ennen kuin tuli katsotuksi kellosta setin kesto. Tätä täytyisi saada kuulumaan livenä niin Tampereella kuin koko Suomessakin lisää, menekkiä tuntuisi olevan!

-Make

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *