Keikka-arvostelu: Purpendicular

Keikka-arvostelu: Purpendicular

Purpendicular 01.04.2016 @ Jack The Rooster

Perjantai-iltana Jack The Rooster -rokkibaari sai esiintyjäkseen paljolti kehutun Purpendicularin. Tämä alun perin saksalainen, mutta nykykokoonpanossaan myös irlantilaisia soittajia sisältävä bändi tunnetaan erityisesti Deep Purple -covereistaan. Ovatpa itse Deep Purplen  jäsenetkin esittäneet puoltavia kommenttejaan Purpendicularin esiintymisen tunnelmasta, ammattitaidosta sekä energiasta.

Odotukset olivat siis kohtalaisen korkealla suunnatessani kohti baaria hieman kello kymmenen jälkeen. Olin oikeastaan vasta päässyt sisälle, kun ohitseni meni ryhmä herroja soittimiensa kanssa. Alkuperäisen aikataulun mukaisesti keikan piti alkaa vasta tasan klo 23, mutta baarin henkilökunnan mukaan bändi halusi aloittaa jo puoli yhdeltätoista. Tämähän toki kelpasi. Rooster ei varsinaisesti ole bändin seuraamisen kannalta paras mahdollinen paikka, esiintymislava on ehkä 20 cm korkeammalla kuin lattia, mutta vastaavasti bändi on myös lähempänä yleisöä, joten tunnelma on pienemmälläkin porukalla mahtava.

Kuluneiden vuosien aikana on tullut nähtyä myös aika monta coverbändiä ja niistä hyvin suuri osa juurikin kyseisessä paikassa – Roosterin ohjelmalistauksessa on coverbändejä ympäri vuoden. Voinkin lämpimästi suositella tutustumaan tarjontaan, coverbändejä pääsee katsomaan yleensä pikkurahalla ja asialleen omistautuneiden soittajien taidonnäytteitä katselee mielellään. Lisäksi fakta on, että varsinkin ”alkuperäisten isojen” bändien keikat osuvat harvoin Suomeen, ja saattaapi olla, että koko bändi on jo eläkkeellä – tai esiintymistä seuratessa tulee ainakin mieleen, että pitäisikö jo olla!

Purpendicular 1.4.2016 @ Jack the RoosterPurpendicularin esiintymisen alkuhetkistä lähtien tuli kuitenkin selväksi, että tänä iltana ei taukoja juuri tultaisi pitämään. Tämänkaltaista energiaa yhdistettynä loistavaan soittotaitoon kohtaa harvoin, varsinkin hard rock -tyylilajin keikoilla. Niillä kun on ollut viime vuosina mielestäni liian helposti taipumusta lipsahtaa enemmänkin AOR -tyyppisiksi musiikin kuunteluhetkiksi.

Purpendicular soitti Deep Purple -kappaleita ensiksi hyvin alkuperäiselle bändille uskollisesti, mutta pian alkoi kappaleisiin tulla lisäväriä: Hushiin sekoitettiin hieman Lalo Schifriniä ja Jesus Christ Superstaria, Mistreated sai soolo-osuuteen väriä Griegin Vuorenkuninkaan luolasta jne. Muutenkin klassista musiikkia tunnistettavimmillaan käytettiin loistavina tehokeinoina. On aika ovela tunne, kun eläytyy täysillä musiikin kuunteluun Deep Purplen tunnistettavien kappaleiden alkusointujen tahtiin ja  hetken kuluttua, kappaleen edettyä väliosaan huomaakin, että ”Heeetkinen, eihän tämä olekaan Deep Purplea, vaan jotain toista loistavaa hard rock- tai metallikappaletta!” Ja sitten se voi vielä vaihtua toiseen, yhtä lailla tunnistettavaan sävelkulkuun, ennen kuin palataan taas sulavasti alkuperäiseen kappaleeseen ja lopetetaan sekin tyylillä.

Purpendicular 1.4.2016 @ Jack the RoosterKeikka kesti kaikkiaan kaksi tuntia ja vartin, ilman taukoja. Ainoa huili muulle bändille oli, kun joku taitavista muusikoista soitti pidemmän soolon soittimellaan.

Keikasta ja Purpendicularista voisi puhua vaikka kuinka paljon, mutta parhaiten kyseisen bändin esityksestä saa käsityksen kokemalla sen itse. Paikan päällä. Livenä! En nimittäin liioittele yhtään, kun sanon, että esitys oli paras näkemäni coveryhtyeen esitys, ehkä jopa yksi parhaista esityksistä kaikkien näkemieni yhtyeiden keskuudessa…

- Markku Paija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *