Tammerfest – Day by day

Tammerfest – Day by day

Tammerfest, keskiviikko 20.7.2016

Tammerfestin aloitti jo keskiviikkona Klubilla tamperelainen japanilaisella vivahteella death metallia paiskova Whispered. Toisen levyn julkaisun jälkeen yhtye tuntuu saaneen lisää vauhtia ja kappaleet soivat livenä entistäkin mahtavammin.

Siinä missä perinteinen heavy mielletään brittien, black metal norjalaisten ja melodeath ruotsalaisten keksimäksi metallin lajiksi, lienee maailmalla yhtä selvää, että folkmetalli on suomalaisten heiniä. Pari kappaletta Korpiklaania kuultuaan voi olla tästä varma. Yhtye on saavuttanut mainetta myös ulkomailla, vaikka monien kappaleiden kieli on suomi. Korpiklaanin soittaessa voi olla varma siitä, että vaikka ennen keikkaa olisi jokin harmittanutkin, keikan jälkeen on taatusti naama virneessä ja mieli virkeänä!

Tammerfest, torstai 21.7.2016

Apulanta soitti Ratinanniemessä täydelle areenalle. En vain oikein osaa sanoa mistä johtui, mutta keikka oli lukuisiin aikaisemmin näkemiini Apiksen keikkoihin verrattuna jokseenkin… Löysä. Yleensä niin yleisössä kuin lavallakin on paljon hurjempi meno, nyt meininki vaikutti jotenkin liian ”aikuiselta”. Mistään AOR-meiningistä ei kuitenkaan onneksi voi puhua.

Ennen musiikin loppumista Ratinanniemessä oli aika tehdä nopea siirtymä Pakkahuoneelle. Siellä illan aloitti Maj Karma. Edellisestä näkemästäni yhtyeen keikasta oli kulunut jo jonkin verran aikaa enkä siksi muistanutkaan, kuinka vimmaista meininki lavalla oli. Alku oli kuitenkin hyvin salamyhkäinen, lava ja sali oli lähes täysin pimeänä, vain pari spottia yritti pitää pitkin lavaa viuhtonutta Herra Ylppöä valokeilassaan. Kolmannen kappaleen aikana solisti jopa hyppäsi alas lavalta ja kiipesi yleisöä erottavalle aidalle kuuntelijoitaan tapaamaan. Meininki jatkui samankaltaisena koko keikan ajan, tosin valaistus parani yleisöllekin suosiollisemmaksi.

Sitten Ikinä. Täytyy tunnustaa, että kyseessä oli yhtye, josta en tiennyt ennakkoon muuta kuin että se oli viimeisin tamperelaisen Sakara Recordsin rosteriinsa kiinnittämä. Kun otetaan huomioon, että edellinen kiinnitys oli mielestäni ihan liikaa (suomi)rappia paiskova Apina, odotukseni ei ollut kovin korkealla. Iloisesti jouduin kuitenkin yllättymään, Kouvolasta oli sittenkin löytynyt jotain ajoittain siedettävää kuunneltavaa Viikatteen ja Peer Güntin lisäksi. Ikinän setti oli parhaimmillaan erittäin energinen ja hienoja koukkuja viljellyt. Moni suomalainen rockbändi voisi kokea toimineensa esikuvana Ikinälle, mutta siinä ei sinällään ole mitään pahaa; lainat oli puettu riittävään oman materiaalin verhoon, että coverbändin leima ei ole edes lähellä.

Mitä voi sanoa bändistä, joka on jo vakiinnuttanut maineensa Suomen eturivin yhtyeenä? Muuta kuin että Stam1na on täysin maineensa ja suosionsa ansainnut! Keikkaa seuratessa tulee väkisinkin mietittyä, miten samanaikaisesti soitto on viimeisen päälle taitavaa ja ensiluokkaisen hienosti soitettua ja samalla kuitenkin koko ajan keikalla on läsnä arvaamaton vaaran tunne? Tämä johtuu ehkä enemmän aikaisemmin kokemistani keikoista, milloin Stam1na on todellisesti irrotellut lavalla ja kaikkea erikoista on tapahtunut. Tällä keikalla ei kuitenkaan tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta soitto oli alusta loppuun asti kovaa suorittamista ilman väkinäisyyttä. Uuden levyn kappaleet saivat riittävästi aikaa, mutta vanhojakaan ei hyljeksitty.

Tammerfest, perjantai 22.7.2016

Perjantain klubi-ilta alkoi Pakkahuoneen puolella Melrosen rock’n’rollia ja rockabillyä sekoittavalla esiintymisellä. Paremmin ei olisi voinut iltaa aloittaa, letkeä rokki sopi täydellisesti tapahtuman alkajaisiksi.

Seuraavaksi lavan valtasi Francine, joka soittaa enemmän rockabillymäisesti, joskus jopa punkrock tulee mieleen. Joka tapauksessa molempien bändien musiikki oli hyvin toisiinsa sopivaa ja yleisökin tuntui tykkäävän tasapuolisesti molemmista.

Klubin puolella annettiin lava ainoalle ulkomaiselle esiintyjälle, Nashvillesta tulevalle Stacie Collinsille yhtyeineen. Lähtöpaikasta sekä Tammerfestin nettisivuilla olleesta videosta päätellen yhtyeen musiikki vaikutti olevan countrya. Ilokseni huomasin, että aivan näin ei ollut, ennemminkin kappaleet vaikuttivat olevan bluesrockia, toki etelävaltioiden nuotilla ja ajoittain countryvivahteitakin väläytellen. Viihdyttävä keikka kuitenkin kaiken kaikkiaan ja voisin kuvitella meneväni toistekin kyseistä esiintyjää katsomaan.

Illan päätti Pakkahuoneella Peer Günt, tuo Kouvolan lahja suomalaiselle perusrokille. Mieleen ei tule ihan heti toista bändiä, joka hoitaisi hommansa yhtä vakuuttavasti tällä saralla, kuten se on tehnyt jo 40 vuoden ajan -varsinkaan nyt, kun Motörheadkin on jo kuopattu. Tämäniltainenkaan keikka ei tehnyt poikkeusta tähän jatkumoon. Kaikkiaan ilta oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut, enkä varmaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Tammerfest, lauantai 23.7.2016

Tammerfestin viimeisen varsinaisen keikkapäivän esitykset osaltani aloitti Klamydia Ratinanniemessä. Pohjalaista punkrokkia on aina kiva kuulla, sanoitukset ovat anteeksipyytelemättömiä ja hyvällä tavalla rehvakkaasti tosielämää kuvaavia. Lisäksi Veskun välispiikit ovat toisinaan legendaarisia.

Ratinasta kiirehdin käväisemään nopeasti Keskustorilla, jonka lavalla esiintyi pitkästä aikaa Lovex. WaveTV myös haastatteli yhtyettä ennen keikkaa. Lovexia on pidetty yleisesti nuorempien kauniimman sukupuolen edustajien fanituksen kohteena, eikä se nykyäänkään ole perusteetonta, ainakin kun tarkasteli lavan edustaa. Peremmältä yleisöstä löytyi kyllä sitten kattavampi otos yhteiskunnasta.

Takaisin Ratinanniemeen, missä noin keikkansa puolivälissä oli ruotsalainen The Sounds. Bändi on tunnettu kovana live-esiintyjänä, erityisesti solistinsa Maja Ivarssonin temput lavalla ja sen ulkopuolellakin ovat seuraamisen arvoisia. Nytkin muutama järjestysmies sai tuntea Majan viettelevän shown lavan edessä ihan henkilökohtaisesti.

Illan ja oikeastaan koko tämänvuotisen Tammerfestin päätti itseoikeutetusti manserokin herra ja hidalgo, Popeda. Setti oli alusta loppuun tuttua jyräämistä ja tämän yleisön edessä ei täytynyt yhtyeen pahemmin itseään esitellä, kaikki tiesivät alusta alkaen mitä tulisivat saamaan. Luikautettiinpa keskellä settiä onnittelulaulukin koko paikalla olleen porukan voimin viikkoa aiemmin 60 v. täyttäneelle Ikurin turpiini Pate Mustajärvelle. Suuri määrä hittejä kuultiin, mutta joukossa oli myös harvinaisempia tuotoksia.

Kaiken kaikkiaan tämänkin vuotinen Tammerfest tarjosi totisesti kaikille jotakin. Lippukassalla näkyi varmasti myös positiivisesti se, että Ratinanniemessä oli jopa saman päivän aikana täysin toisistaan poikkeavien musiikkityylin edustajia. Se toisaalta myös varmasti karkoittaa jatkossakin mahdollisia asiakkaita, sillä Ratinanniemi on liian pieni alue siihen, että pääsisi karkuun inhokkia, joka on jostain syystä laitettu ohjelmaa suunniteltaessa suosikkiesi väliin esiintymään.

Eräs toinenkin asia oli hienosti suunniteltu, mutta toteutus ontui: Aleksi Herlevin hampurilaisravintola VIP-alueella houkutteli varmasti monia, mutta jopa tunnin mittaiseksi venynyt odottelu tilauksen ja toimituksen välillä ei ole oikein.

Ja mistä mahtoi johtua se, että pieniä koppeja, mistä sai ostaa kaljaa oli muiden anniskelupisteiden lisäksi useita, mutta mistään ei saanut kunnon olutta? Tampere Metal Meetingissä paikalla oli esimerkiksi Hopping Brewstersin pienpanimo myymässä tuotteitaan ja kauppa kävi! Jos panimotuotteiden myynti on pakko antaa ison panimon hoteiksi, kai nekin voisivat tuoda myytäväksi erikoisempiakin tuotteitaan. Eiväthän ne kaksisia ole oikeasti erikoisempien pienpanimo-oluiden rinnalla, mutta parempia kuitenkin kuin peruskaljat. Yleisössä tuntuu olevan aina vaan enemmän kansaa, joka on kanssani tästä asiasta samaa mieltä. Onneksi klubeilta saa sitä, mikä valikoimiin kuuluu yleensäkin ja musiikkitarjontakin on homogeenisempää iltaa kohden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *