Viikate 22.4.2016 @Pakkahuone

Viikate 22.4.2016 @Pakkahuone

Viikate, tuo Kouvolan lohduttomasta betonihelvetistä, bändin omin sanoin Kouvostoliitosta, peräisin oleva rautalankametallibändi kunnioitti läsnäolollaan Pakkahuonetta itse asiassa jo lähes viikko sitten, perjantaina 22.4., mutta erinäisten työ- ja tietoteknisten ongelmien vuoksi raportti on löytänyt tiensä luettavaksenne vasta nyt.

Itseäni vähän mietitytti, että saako Viikate Pakkahuoneen kokoista esiintymispaikkaa perjantai-illasta huolimatta kuinkaan täyteen, mutta huoli oli turha, lippuja oli jo ennakkoon myyty yli puolet areenan kapasiteetista ja katsellessani keikan aikana ympärilleni väittäisin, ettei kovinkaan paljoa loppuun myydystä ainakaan jäänyt puuttumaan. Ikäjakauma Viikatteen keikoilla on huomattavasti laajempi kuin monen muun metallibändin keikalla – tämän artistin fanikatraaseen kuuluu niin melankolisesta synkkyydestä nauttivia nuorempia aikuisia kuin varttuneempaakin väkeä. Vanhemman yleisön paikallaolo ei sinänsä ole yllätys, onhan yhtye ollut kasassa jo kaksikymmentä vuotta, joten fanikatraalla on ollut aikaa kasvaa niin koon kuin ikäjakaumankin suhteen.

Viikate yleisö 22.4.2016 @Pakkahuone

Viikate julkaisi tammikuun lopussa uransa 12. levyn, nimeltään ”XII -Kouvostomolli”, ja se  nousi suoraan Suomen virallisen albumilistan ykköseksi. Helmikuussa yhtye aloitti albumia promotoivan ”Missä molli mojahtaa 2016” -kiertueen, minkä seurauksena yhtye nyt Tampereelle päätyi. Albumin lyhyin kappale ”Pelastus” onkin saanut kiitettävästi radiosoittoa ja sikäli mielenkiintoisesti vielä, että sitä on soitettu sekä iskelmä- että rockvoittoista materiaalia soittavilla radiokanavilla. Kappale on siis samanaikaisesti havaittu sekä riittävän kevyeksi että raskaaksi.

Viikate Jack Daniels 22.4.2016 @PakkahuoneOma havaintoni on, enkä välttämättä ole tämän kanssa yksin, että Viikatteen musiikki on muuttunut ajan myötä sävellyksiltään monimutkaisemmaksi, mutta samalla myös kevyemmäksi. Vanhempien albumien kappaleet saattoivat olla ehkä hieman suoraviivaisempaa runttausta, mutta niiden raskaus oli ilmiselvää. Nykyiset kappaleet ovat ehkä liiankin helppoa kuunneltavaa, jotta niistä jäisi pysyvämpiä mielikuvia. Sama vaivaa esimerkiksi Itä-Suomesta tulevaa toistakin bändiä, lappeenrantalaista Kotiteollisuutta.

Viikate 22.4.2016 @PakkahuoneTällainen materiaalin muokkaantuminen on kyllä hyvä siltä kantilta, että radiossa ja eri striimauspalveluissa soitossa olevat kappaleet kyllä tunnistetaan nuorisonkin taholta ja niitä mennään livenä keikalle kuuntelemaan, mutta samaan aikaan jää ehkä syvällisempi bändin materiaaliin tutustuttaminen tekemättä. Seurauksena voikin olla se, ettei bändin keikoille välttämättä löydetä enää tulevaisuudessa yhtä hyvin, kun sen hetken trendinä onkin joku toisen tyyppinen musiikki. Itse Viikatteen vanhempana fanina toivoisin, ettei vanhempaa materiaalia turhaan jätettäisi soittamatta keikoilla (minkään bändin keikoilla!), koska materiaalin laajuus on omiaan laajentamaan keikkakokemusta unohtumattomaksi. Pelkkää uudempaa materiaalia sisältävä keikka kun tuppaa unohtumaan nopeasti vain käytyjen keikkojen sarjaan ilman sen kummempia muistijälkiä.

Uuden materiaalin suosiminen on erityisen käsittämätöntä juuri Viikatten kohdalla, sillä onhan bändi periaatteessa luonut alusta alkaen oman tunnistettavan soundinsa, rautalankametallin, minkä seurauksena kaikki kappaleet jo itsessään ovat tunnistettavissa kyseisen yhtyeen tuotannoksi, luomisajankohdastaan huolimatta. Uuden albumin promokiertueella toki on ymmärrettävää ja jopa suotavaa soittaa siltä albumilta mahdollisimman monta settiin sopivaa kappaletta, mutta niiden muiden soisi tulevan vanhemmastakin materiaalista kuin parilta, kolmelta edelliseltä levyltä.

Viikate kättely 22.4.2016 @PakkahuoneKeikka oli taattua Viikatetta, orkesterin alun kättelyistä lähtien. Soitto soi mahtavasti ja välispiikit olivat totutun levottomia. Yleisö oli silmin nähden esitykseen tyytyväinen ja eli mukana aivan Pakkahuoneen takaosaa myöten. Yhteislaulua kuultiin ilman sen kummempaa laulatusta ja yhtyekin kaikkien olemuksesta päätellen tykkäsi olla lavalla juuri tuon yleisön edessä. Vanhana jääränä kuitenkin sanon vielä, että joitakin parhaita vanhempia kappaleita jäin silti setissä kaipaamaan, vaikka tyytyväinen muuten olenkin. Kokonaisuudessaan Viikate ehti hieman reilun puolitoistatuntisen keikan aikana nimittäin poistua lavalta kolmeenkin kertaan, mutta yleisö vaati niin lujasti encorea, että lavalle oli noustava pariinkin kertaan uudestaan.

Onkin aika hämmentävää, että mollivoittoisuudestaan ja sanoitustensa melankolisuudesta huolimatta Viikatteen keikan jälkeen on kuitenkin loppujen lopuksi aina erityisen positiivinen fiilis. Tämä on kuitenkin fakta, olen sen kokenut moneen kertaan, eikä tämäkään kerta siis tehnyt poikkeusta.

- Make

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *